Sain valmiiksi maton, jota aikaisemmin jo esittelinkin hieman. Tämä pyöreä matto pääsi kuopuksen huoneeseen uuden keinutuolin alle. Olisi tehnyt mieli tehdä siitä hieman isomman, mutta pakko oli jättää se pieneksi keinutuolin ja pienen tilan vuoksi.
Keinutuolissa on kivempi keinua kun on matto alla ja samalla voi katsella pikkuikkunoista ulos koska vieraat saapuvat…
Maton sävy sointuu hyvin keinutuolin maaliin.
Olen ihan tyytyväinen tuotokseeni, kun kyseessä oli ensimmäinen virkkaamani matto. Kierroksien päättäminen oli varmaan kaikkein vaikeinta, alkuvaikeuksien ylipääsemisen jälkeen.
Tasapuolisuuden nimissä pitää virkata matto myös vanhemman tyttäreni huoneeseen. Ostin lisää trikookudetta ja aloitinkin jo toisen maton.
Kevään tullessa kotiin hiipii aina vaaleanpunaista…
Kuvassa tulppaanit takan yllä.
-Sanna-
Avainsanat: lastenhuoneet, sisustus, virkattu matto, virkkaaminen
Helmikuun ensimmäiset päivät on kulunut virkkuukoukku kädessä. Työn alla on ihka ensimmäinen virkattu matto. Mielessä on ollut jo pidempään, että haluaisin oppia virkkaamaan. Ala-asteen käsityötunneista on sen verran aikaa, ettei taito ollut mitenkään tuoreessa muistissa. Ja kun vielä valinnainen käsityö oli tekninen käsityö eli puukässä. Mutta ajattelin että jos muut sen osaavat, ehkä voin itsekin sen oppia. Onneksi tänä päivänä netistä löytyy opetusvideoita ja ystäville ja tuttaville voi aina pirauttaa! Kiitos vaan Sanna ja Auli mahtavista vinkeistä!
Malli on ihan perus ympyrä pylväillä toteutettuna. Monta kertaa piti purkaa ja yrittää uudelleen. Mies katseli vieressä hetken. Painui alakertaan ja veisteli itselleen oman virkkuukoukun puusta ja alkoi tekemään omaa mattoa. Niistä kuvia lisää kunhan valmistuvat!
Tänään on siivouspäivä – kuten monena edellisenä perjantainakin. Pesukone on pyörittänyt pyykkiä koko aamupäivän. Ja likoamassa on uudet matonkuteet. Taitan olla koukussa virkkaamiseen…
Lapset saivat uudet jumppavaatteet tällä viikolla alkaneen perhejumpan kunniaksi. Onneksi on keksitty jumppia missä aikuinen ja lapsi voi yhdessä liikkua.
Siivouspäivänä vaihdetaan lakanat ja lapset saivat kerrankin luvan kanssa hyppiä hetken äidin ja isän sängyssä. Pitäähän saada kuvia ihanista jumppatytöistä…
Mukavaa viikonloppua kaikille!
Meillä se sujuu isännän saunottaessa talkooväkeämme!
-Sanna-
Avainsanat: elämää uudessa Kodissa, lapset, virkkaaminen
Haimme läheisestä rautakaupasta kaksi seinävalaisinta kotisovitukseen. Mies asensi ne ”valekseltaan” ulkoseinään, jotta näkisimme millainen valokeila niistä muodostuu, miltä ne näyttävät jne. Ensimmäinen vaihtoehto oli ollut mielessäni jo pitkään (oikeastaan olin aika varma että valitaan nuo valaisimet), mutta jotenkin paikallaan ne eivät kuitenkaan säväyttäneet. Mielestäni nämä Airamin valaisimet sopisivat enemmän terassille tai sisäänkäynnin molemmin puolin, mutta ei jotenkaan nurkkavalaisimeksi pihaa valaisimaan. Ainakaan meille. Yllätys oli ettei lasikupu ollutkaan lasia vaan muovisekoitetta, jotain polykarponaattia.
Ensimmäinen vaihtoehto seinävalaisimeksi
Toinen vaihtoehto oli myös Airamin mallistosta. Nämä tuntuivat sopivan paremmin meidän tarkoitukseen. Istuivat paremmin talon nurkkiin. Valo tuntui leviävän hyvin pihaan valaisten myös seinää aina ikkunan yläreunaan asti. Positiivista oli että valaisimet olivat selkeästi edellisiä edullisempia. Mutta iso miinus oli se että ne olivat maalattua terästä eikä alumiinia, joten varmaan ruostuisivat muutamassa vuodessa (selitti hinnan eron edellisiin) sekä valaisimen lasikupu oli kuplalasia. Jotenkin outoa. Mutta muuten ihanan perinteisen tallivalaisimen oloinen.
Toinen vaihtoehto seinävalaisimeksi
Lopulta löysimme meidän kriteerit täyttävän valaisimen paikalliselta sähköalan yritykseltä. Näitä Vega valaisimia ostimme 15 kappaletta ja samansarjan mustia pylväsvalaisimia 4 kappaletta. Valaisimet sijoitellaan eripuolille taloa, enimmäkseen nurkkiin sekä ylös parvekkeelle kaksi valaisinta. Tarkoitus olisi valaista talon ympäri kaikilta puolilta ja lisäksi vielä pihaa pylväsvalaisimilla. Osa seinävalaisimista menee autotalliin, joten ei ihan viittätoista pelkästään taloon.
Valaisimissa on samaa tallivalaisimen tyyliä mitä Airamin, mutta materiaali on laadukkaampaa valualumiimia ja kupu lasia. Seinävalaisimet tulevat meille valkoisina etteivät erottuisi niin selkeänä talon seinästä mutta pylväs valaisimia ei ollut valkoisena joten otimme ne mustina. Niissä ei ehkä näy sitten ainakaan lika niin hyvin. Katsotaan miltä näyttävät pihassa sitten joskus kun on pihan vuoro.
Lopullinen valinta seinävalaisimeksi! Kuva: sahkokaluste.fi
Lopullinen valinta pihan pylväsvalaisimeksi! Kuva: sahkokaluste.fi
Millaisia valaisimia te olette valinneet talon julkisivulle tai pihalle? Ja mitkä ovat teille tärkeitä kriteerejä?
Etsiessämme sopivia valaisimia katselimme muita Kannustaloja, millaisiin valaisimiin kukin ovat päätyneet. Mutta todella huonosti löytyi yhtään kuvaa, inspiraatiota, kirjoitusta tai muutakaan. Ovatko valaisimet ihmisille tärkeitä sinällään vai onko se jo riittävän tärkeää että ne ylipäänsä valaisevat? Mielestäni ne tulisi kestää aikaa, koska me ei ainakaan uusia valaisimia tähän taloon enää osteta. Ne tulisi olla kestävät ja sopia muutenkan talon yleiseen tyyliin. Hyvin usein näkee mm. vanhoissa taloissa uusia moderneja valaisimia. Sitä en ihan ymmärrä. Jotenkin haluaisin että meidän talo on jokaista yksityiskohtaa myöden mietitty kokonaisuus. Vai teemmekö asiasta liian suuren mitä oikeastaan on? Asialla on varmaan monta näkökantaa.
Tässä tuli nyt tällaista valaisin pohdintaa kerrakseen. Toivottavasti auttoi jotain kyseisen asian kanssa pohdiskelevaa ihmistä. Eräs kommentti koskikin meidän pilareiden spotvalaisimia. Niissä on verkkovirralla olevat led valaisimet! Kyllä pitäisi ainakin valaisimia olla. Niin ja tietysti takaterassin pylväät valaistaan spoteilla ja terassin kattoon tulee jotkut plafondit. Varmaan samanlaiset mitä pääsisäänkäynnin katoksen katossa (3kpl). Ollaanko hieman liioiteltu valaisimien kanssa?! Heh!
Laitan vielä liitteksi kuvan talon pohjapiiroksesta, johon olen laittanut punaisella nuolella valaisimien osoittaman paikan.
Lopuksi laittaisin vielä pohdintaa teille rakkaat lukijat. Millaisista asioista te olette kiinnostuneita lukemaan? Rakentamisesta? Asumisesta? Sisustamisesta? Lueskelin noita kommenteita taaksepäin ja totesin että suurin osa kommenteista/sähköpostikyselyistä tulee liittyen rakenteellisiin asioihin, pintamateriaaleihin jne. Joten luulen että suurin osa blogin lukijoista mieltää blogin täysin rakennusblogiksi ja kaipaisikin niitä koskevia päivityksiä, olettaisin. Vai olenko väärässä? Itseä kiinnostaa paljon sisustaminen ja muuton myötä blogikin on taittanut mennä enemmän siihen suuntaan. Mutta kommentteja sisustusasioista ei juuri heru tai ne tulevat ystäviltä, tuttavilta tai blogiystäviltä jotka ovat seuranneet blogia jo pitkään.
Joten tässä nyt pohdinkin mihin suuntaan blogia kehittäisin? Mistä ihmiset haluavat kuulla? En kuitenkaan ihan yksikseni jaksaisi täällä kirjoitella! Heh! Tarjoitus olisi kuitenkin jatkaa vielä blogia, tai sitten harvennan päivityksiä jotta saan jotain rakentamiseen liittyvää juttua aikaiseksi?! Kevään aikana tarkoitus olisi tehdä julkisivua kuntoon ja se autotallikin pitäisi rakentaa, joten rakentamiseen liittyviä juttuja on tulossa mutta nyt elämme sellaista rakentamisen jälkeistä laskukautta ettei se puoli ole nyt kovin tuotteliasta.
Kommentoikaa, olisin siitä kiitollinen.
Avainsanat: blogi, Kannustalo, ulkovalaisimet, valaistus
Kaksi vuotta sitten ostin vanhan tavaran kaupasta Turusta lasten vanhan keinutuolin, jostain 70-luvulta. Se maksoi 12 euroa. Ystäväni säilytteli sitä kotonaan kunnes haimme sen pois joku kerta. Sitten se odotti pihavajassa vanhassa kodissa. Kesällä aloin hiomaan sitä ulkona lasten kanssa ollessani, samalla katsoen kun lapset leikkivät hiekkalaatikolla. Päätin hioa sen puupuhtaaksi, jottei kolhujen synnyttyä sen alta paljastuisi keltaista maalia. Vanha maali oli lähes virheetön ja tuoli siis loistavassa kunnossa. Väri ei kuitenkaan miellyttänyt. Nyt muutettua uuteen kotiin, halusin sen lastenhuoneeseen ja työ oli saatava päätökseen. Hion sen loppuun meidän teknisessätilassa (muuta paikkaa ei meillä ole – ehkä tulevassa autotallissa voisi vastaavanlaisia hommia joskus tehdä). Otin kuvan muistoksi. Siinä näkyy vielä keltaista maalia, kunnes sain sen kaiken hiottua pois.
Tykkään tehdä kaikenlaista käsilläni ja opetella uusia taitoja. Silti tuntuu että aloittaminen on aina vaikeaa ja tuntuu ettei olisi aikaa. Mutta kyse on vain järjestelykysymyksestä. Entisöintiä tein miehen viedessä lapset jumppaan ja illalla kun lapset menivät nukkumaan tai kun tulin ilta yhdentoista aikaan töistä. Kun saa inspiraation ja hommasta kiinni, ei malttaisi lopettaa. Keinutuoli on pieni mutta siinä oli ihan älyttömästi hommaa koska oli pienia kulmia, paikkoja ja pinnoja josta oli vaikea saada maalia pois. Hioin sitä Black and Decker Mouse -hiomakoneella ja hiekkapaperilla.
Hiomisen jälkeen maalasin sen kahteen kertaan Tikkurila Helmi pohjamaalilla ja lopuksi vielä kaksi kerrosta Tikkurilan Helmi kalustemaalilla sävytetty sävyllä Omenanpuunkukka. Maalaamiseen käytin pientä mohairtelaa ja keinokuitupensseliä. Maalaamisessa en ole mikään hyvä – valumia tulee ja siveltimen jäljet näkyvät. Mutta lopputulos oli mielestäni silti hyvä. Lapsilla on ollut vain tuskaa odotella kolme päivää kuivumista ennen tuolin käyttöönottoa.
Sävy oli mielestäni viehättävä! Hennon vaaleanpunaisen ja persikan sävyinen. Kuvissa voi näyttää aika valkoiselta, mutta luonnonvaaleaa mattoa vasten punertaa sievästi. Tässä kuvia valmiista keinutuolista.
Mitäs tykkäätte?!? Maalia jäi sen verran että houkuttaisi maalata maalilla vielä jotain…
Avainsanat: lastenhuoneet, tuunaus
Tänään lapset innostuivat leikkimään Mailegin pupuilla, kun perheeseen saatiin uusi tulokas, pupuvauva. Voi sitä hoivavietin määrää, kun pupuvauva sai osakseen hoitoa ja huolenpitoa lapsilta.
Vauva pääsi käymään ensin potalla.
Vaippa vaihdettiin hoitopöydällä…
Vauva pääsi syöttötuoliin, jossa tarjoiltiin tuttipulloa ja kalaa. Terveellistä.
Ja välillä nukuttiin.
Äitipupu silitti vaatteita…
ja ripusti pyykkiä! Ja teki ruokaa.
Pupuilla ollut tänään työntäyteinen päivä. Toisin kuin meillä! Hauskaa viikonjatkoa kaikille!
Avainsanat: lastenhuoneet, Maileg
Ajattelin kokeilla jospa löytäisin netistä helpon ja ilmaisen kuvankäsittelyohjelman. Löysin Gimpin. Aikaisempaa kokemusta ei ohjelmasta minulla ollut. Latasin sen ja pikaisesti katselin ohjeita. Otin muutaman aikaisemmin ottamani kuvan meidän olohuoneesta. Tässä lopputulos.
Hiukkasen on hakusessa millaista ulkonäköä blogilleni kaipaisin – jotain kasvonkohotusta kuitenkin! Pientä vaihtelua ja persoonallisempaa otetta. Olen huono käsittelemään mitään kuviani, joten kaikki kuvat mitä täällä näkyy ovat ihan luomuja. Koitan saada postauksen mahdollisimman kivuttomasti. Mutta sekin jo kyllästyttää…
Kuinka kauan te käytätte keskimäärin blogin päivityksiin? Teettekö kuvankäsittelyä? Ja millä ohjelmalla?
Lisäksi kuvistani on aina puuttunut nimi. Monesti olen miettinyt kuinka nopeasti sellaisenkin siihen laittaisi, mutta sekin on vain jäänyt. Kirjasintyyppejäkin on niin tuhottomasti mistä valita. Tässä olisi nyt yksi vaihtoehto. Miltä näyttää? Toivon sydämestäni ettei kukaan ole kopioinut ja esittänyt kuvia ominaan! Kaikki on minun vaikka ei siinä niin luekaan! Jospa täst edes lukisi?! Katsotaan miten nyt innostun tästä tietokoneella istumisesta…
Ohjeet kuvankäsittelyohjelman käyttöön nappasin täältä!
Vai jääkö vain kokeilu asteelle!? Se jää nähtäväksi!
Näihin kuviin ja tunnelmiin! Mukavaa loppuviikkoa kaikille!
-Sanna-
EDIT:
Kiitos Jennin kommentin, päätin kokeilla PicMonkey kuvankäsittely ohjelmaa! Todella huippu! Kiitos Jenni! Ei tarvinnut montaa tuntia ladata ohjelmaa koneelle ja opetella käyttöä! Tämä ohjelma ei vaadi mitään ohjelmalatauksia vaan homma tapahtuu suoraan netissä. Eikä myöskään vaatinut opettelua eikä perehtymistä. Tosi simppeli ja nopea käyttää. Varmaan 10 minuuttia meni alla olevan kuvan käsittelyyn! Jos toiminnot ei riitä voi lunastaa Royale version ilmaisen version sijasta. Kiitos kommentista ja super hyvästä vinkistä, Jenni!
Avainsanat: blogin ulkonäkö, Gimp, kuvankäsittely, PicMonkey
Sain Villa Metsätähti blogista haasteen. Tämän haasteen tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, joilla on alle 200 lukijaa
Haasteen säännöt:
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille
4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5.Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista
Tämä on minun ensimmäinen tällainen haaste – toivottavasti ei viimeinen, vai?! Mahdanko osata vastata kysymyksiin?! Ensin pitäisi keksiä ne 11 asiaa itsestäni. Hmmmm… Mitä teille kertoisin?!
1. Sellaisen asian voisin kertoa että olen elänyt ja kasvanut viiden lapsen perheessä. Olen siis tottunut jakamaan ja ajattelemaan muidenkin napoja omani lisäksi.
2. Aviomieheni olen tavannut 13 vuotta sitten. Naimisissa olemme olleet neljä ja puoli vuotta. Meillä on kaksi tyttöä Elsa -09 ja Salla -10. Tyttöjen nimistä on saanut tämäkin blogi nimensä.
3. Horoskoopiltani olen Härkä. Samoin kuin vanhempi tyttäreni, joka on syntynyt äitinsä syntymäpäivänä.
4. En osaa ajaa mopolla enkä skootterilla. Enkä uskalla. Ensimmäinen yritys oli sen luokan fiasko, etten ikänä enää yritä.
5. Olen asunut vuoden USA:ssa au pairina, ja sieltä olen poiminut jotain vaikutteita sisustusmakuuni ja nykyiseen kotiimme.
6. Lempivärini on valkoinen, harmaa ja vaaleanpunainen. Ainakin sisustuksessa se näkyy. Usein pukeudun silti mustaan. Jota ei kyllä näy kodissamme.
7. Haluaisin oppia kutomaan ja ompelemaan. Joskus kun on aikaa ja energiaa (ehkä kun lapset ovat isompia) haluaisin opetella näitä taitoja. Kateellisena katson kun muut saavat käsillään jotain kaunista aikaiseksi.
8. Olen hullaantunut Laura Ashleyn tyyliin! Se ei liene yllätys!
9.Tällä hetkellä ainoa harrastukseni on bloggaaminen. Rakentamisen takia olen luopunut kaikesta, liikunnasta ja muusta. Aika ei vain tahdo riittää salilla käymiseen.
10. Pienenä haaveilin ryhtyväni nunnaksi. Ei ihan toteutunut tämä ura!
Tässä Eevan kysymykset:
1. Mikä sai sinut aloittamaan bloggauksen? Rakentamisen aloittaminen ja sen tuoman kokemuksen jakaminen ihmisten kanssa.
2. Lempiesine tai huonekalu kotona? Pidän mieheni tekemistä portaista sen verran paljon, että on pakko vastata portaat. Takka on toinen suosikeistani!
3. Mitä haluaisit tehdä paremmin? Erilaisia kädentaitoja. Kunhan olisi aikaa panautua asiaan…
4. Luetko sisustuslehtiä? Yhtään lehteä en tilaa kotiin, mutta kaupasta on tullut ostettua irtonumeroina aika paljon mm. lehtiä; Kauniit kodit, Talo & Koti.
5. Mitä ilman et pärjäisi? Kameraa. Ilman sitä olisi aika toivotonta ylläpitää tätä blogia tai taltioida lasten touhuja.
6. Jos saisit valita yhden asian tai tuotteen, joka olisi aina ilmaista, mikä se olisi? Olisi aika ihanaa jos kaikki ruoka olisi ilmaista! Mitä sillä rahalla tekisikään?!
7. Miten rentoudut? Kun saan lapset illalla nukkumaan, avaan telkkarin tai tietokoneen ja heitän aivot narikkaan!
8. Minne haluaisit matkustaa? Milanoon! Mutta onneksi se haave toteutuukin, jo ensi huhtikuussa!
9. Lempiherkku? Suklaa, karkit.
10. Parasta viime vuonna? Ehdottomasti muutto uuteen kotiin!
11. Mitä odotat vuodelta 2013? Vähemmän stressiä ja ennemmän perheaikaa!
Haasteen ja samat ksymykset lähetän eteenpäin seuraaviin blogeihin
Onnea heille! 🙂
Lopuksi muutama kuva.
Tänään meillä on leikitty Littlest Pet Shopeilla – vapaapäivä sujuu leppoisesti lasten leikkejä katsellessa.
Avainsanat: haaste
Mieheni heräteostos vaimolle oli tällainen kattokruunu yläkerran aulaan. Aika ihana vai mitä?! Mielestäni aika rohkea veto ostaa valaisin ilman allekirjoittaneen suostumusta! Heh! Mutta aika nappivalinta! Taitaa mies tietää mistä vaimo pitää!
Nyt on lapsienkin kivempi leikkiä yläkerran aulassa kun siinä on lisää valoa. Kattospoteista tulee hyvää yleisvaloa ja kristallikruunusta fiilistely valoa ja portaikkoon tarvittavaa kulkuvaloa. Nyt saatiin leikkialueellekin valoa uuden valaisimen myötä…
Nyt on työn alla vanhempien makuuhuoneen yhteydessä oleva vaatehuone – joka on muodostunut talon emännän vaatehuoneeksi (mies otti suosiolla kodinhoitohuoneesta kaksi korkeaa kaappia omille vaatteilleen, kun voi sitten aamulla lähteä vähin äänin talosta). Vaatehuoneessa on jo hyllyjä ja tankoja, mutta vielä pitäisi keksiä jotain kivoja tavaran säilytys ratkaisuja. Kun saamme sen valmiiksi, uskaltaa siitä varmaan laittaa pari kuvaakin tänne…!
Avainsanat: sisustus, valaistus
Meillä oli päässyt käymään niin että kaikessa tohinassa olimme unohtaneet että muuttotarkastuksen yhteydessä olisi pitänyt järjestää kvv-iv suunnittelijan kanssa tarkastus talon putkitöiden ja ilmastoinnin osalta. Ilmastointi oli mitattu jo aikoja sitten, mutta lausuntoa emme olleet hakeneet ja toimittaneet rakennusvalvontaan. Tarkastajamme on vieraillut naapuri talossa useasti ja samalla poikkesi nyt meilläkin; ”ai olette jo muuttaneet” -periaatteella. No, joo kolme kuukautta ollaan asuttu. Tänään vihdoin koitti sitten se päivä että tarkastus suoritettiin. Ei siinä ollut muuta huomauttamista ollut kuin keittiön altaan vuotosuojan silikonit puuttuivat. Mutta tuli tarkastus nyt sitten pidettyä. Kai me siitäkin saadaan joku pikku lasku postissa, kuten asiaan kuuluu.
Toinen asia joka meitä on vaivannut on surullisen kuuluisa kaupungin vesi, joka meilläpäin sattuu olemaan äärettömän kalkkipitoista. Heti taloon muuttaessamme asensimme tällaisen elektronisen kalkinhajoittajan Jäspi Waterilta. Lupaus oli että kolmessa kuukaudessa kalkkikiteet olisivat hajonneet niin että ne eivät enää tarttuisi pintoihin muodostaen haitallisia ja inhottavan näköisiä kerrostumia lähinnä suihkuhuoneen kaakeleihin ja hanoihin. Näin ei kuitenkaan käynyt. Odotimme ja odotimme. Näkymä uusissa hanoissa oli epämiellyttävä ja inhottava. Ne olivat aivan harmaat ja likaisen näköiset. Otti päähän hinkata niitä pesuaineilla ja kaikenmaailman taikasienillä. Mieheni marssi takaisin putkiliikkeeseen ja hankki meille toisenlaisen kalkinpoistolaitteen (kuvassa alla). Eli Calliduksen Delta-vedenpehmentimen.
Calliduksen sivuilla laitteesta sanotaan näin:
”Delta-vedenpehmennin on tarkoitettu kalkkipitoisen veden puhdistukseen eli kovan veden pehmentämiseen. Delta poistaa vedestä kalkin joko kokonaan tai säädetylle tasolle, jolloin ehkäistään kalliita korjauksia, käyttökatkoksia ja ylimääräisiä puhdistustöitä. Delta on pienikokoinen ja kompakti suodatin, joka on helppo sijoittaa ja asentaa. Tuleva vesi kytketään suoraan suodattimeen, puhtaan veden lähtö verkostoon sekä huuhteluletku viemäriin. Asennus ei tarvitse sähköä. Delta-vedenpehmennin poistaa kalkin vedestä sitomalla kalsium- ja magnesiumionit itseensä. Suodatusmateriaalina käytetään ns. kationinvaihtomassaa, joka on erillisessä säiliössä pehmentimen sisällä.”
No, toivotaan että laite myös toimii käytännössä. Se on nyt sijoitettu meillä tekniseentilaan, sanoin kuin Jäspi Water.
Onko muilla kokemuksia laitteista? Ja kalkkipitoisen veden haitoista ja kalkin puhdistamisesta?
Avainsanat: Callidus, Delta-vedenpehmennin, Jäspi Water, kalkinpoisto, kalkkipitoinen käyttövesi, lvi, valvonta
Lapset saivat joulupukilta ihania puisia leluja! Kaksi jäätelöannosta, leivoksia ja täytekakun. Ne ovat olleet kovassa käytössä nyt joulun jälkeen kun ollaan oltu kipeinä ja neljän seinän sisällä. Mutta onneksi nyt olemme tervehtyneet!
Leikkien myötä vatsat on täynnä kahvia ja herkkuja! Nam nam! Kattauksia on tehty monenlaisia.
Lelut tuntuvat kestäviltä, varsinkin kun ovat puuta. Toivotaan että myös maali kestää pikkuhampaiden jälkiä myös hieman.
Tämänkin kattauksen on tehneet lapset itse.
Näihin kuviin - Hauskaa Uutta Vuotta 2013!
T: Herkkusuut
Avainsanat: lastenhuoneet
Saimme jouluna sisaruksiltani tuparilahjaksi talokilven. Kilpi on kestävä emalikilpi, jossa on talomme rakennusvuosi. Laitamme sen ulko-oven yläpuolelle! Todella mieluisa yllätyslahja! Tästä osoitteesta löytyy lisää kilpiä:
Emalikilpi.fi
Olemme saaneet muitakin ihania tuparilahjoja läheisiltä, sukulaisilta ja ystäviltä. Muun muassa ihanat Lexingtonin sohvatyynyn päälliset, Pentikin pitsikäsipyyhkeitä, pellava pöytäliinoja, Perfect Homen sinkkiset sydämet, siivousvälineitä, peilin, suolaa ja näkkileipää sekä kuohuviiniä ja muita herkkuja! Kiitos niistä rakkaat ystävät!
Nyt on joulu takana päin! Kunnialla selvisin ensimmäisestä emännöimästäni joulusta uudessa kodissa. Ihanaa oli! Hyvää ruokaa, juomaa, lapsille joulupukki ja lahjoja, läheisiä ympärillä. Ei muuta toivoa voi!
Joulun jälkimaininkina saapui virukset ja taudit. Koko perhe ollaan oltu kipeinä; kuumeessa ja vatsataudissa. Nuorempi tyttäremme sai vielä silmä- ja korvatulehduksenkin! Toivottvasti parannumme Uudeksi Vuodeksi. Ja uusi vuosi alkaisi terveenä..!
Kaikille hyvää Uuden Vuoden 2013 odotusta!
Avainsanat: elämää uudessa Kodissa, emalikilpi, sisustus
Kolme kuukautta olemme asuneet uudessa kodissa ja siitä asti on mieheni häärinyt julkisivun kimpussa vaihtelevassa määrin. Välillä on kulunut viikko muissa touhuissa eikä ulkona ole tehty mitään. Mies on lasten kanssa kotona iltaisin jos itse olen iltavuorossa, silloin ei rakenneta! 🙂 Jos olen vapailla niin silloin jos on sopiva inspiraatio on tehty julkisivua pääsisäänkäynnin puolelta valmiimmaksi. Välillä tutkitaan piirustuksia ja välillä niitä sovelletaan. Paljon on koristelistaa ja listaa toisen päälle, runsaasti yksityiskohtia. Valaistusasiaa on saanut miettiä myös tarkkaan. Meillä on pääsisäänkäynnin katoksen katossa kolme plafondia – kaksi ikkunan ja yksi ulko-oven yläpuolella. Neljä pilaria alhaalla ja ylhäällä neljä pilasteria on saanut spot valaisimet ledein. Myös ovikellossa on pieni led valo.
Talon edessä on lumesta kasattu kinoksia siten että talon eteen jää ympyrän mallinen alue. Tämä alue olisi tarkoitus laittaa kivetyksellä. Keskelle on varattu kaivo mahdollisen suihkulähteen vuoksi. Nyt tätä asemaa toteuttaa sähköjohtokela. 🙂 Ympyrän reunoilla olevat kinokset kuvastavat tulevaa nurmikenttäaluetta. Talolle päin katsottuna autotalli jää vasemmalle kädelle.
Rappuset on ymmärrettävästä syystä vielä raksa-aikaiset. Maata tullaan nostamaan vielä nykyisestä hieman. Rappuset tulevat olemaan joko tuollaiset kuin nyt (vähemmän askelmia) tai sitten puolipyöreät muodoltaan. Ne tehdään betonista.
Lähikuvaa pääsisäänkäynnistä. Ulko-ovi on mielestämme hurmaava! Sen yläpuolella olevasta ikkunasta näkyy sopivasti joulukuusta! 🙂 Ovikellokin näkyy. Huomaa myös oven molemmin puolin olevien ikkunoiden (vasen eteiseen, oikea wc) alapuolella olevat koristelistat tai ”peilit”.
Kolme yläkerran ikkunaa on porrasaukkoon, joten sieltä ei voi kukaan kurkkia – sen verran korkealla ollaan. Kattokruunusta ei näy kuin ketju. Noissakin pilastereissa on ollut aikamoinen väsääminen. Valaistus tuo yksityiskohdat esille. Oikeasti Kannustalon piirustuksissa ylhäällä pitäisi olla vain kaksi pilasteria keskellä ja reunimmaiset olisivat vain nurkkalaudat. Mies kuitenkin päätti tehdä neljä pilasteria kahden sijaan. Kaksi reunimmaista pilasteria oli aluksi samanlevyiset kuin keskimmäiset, mutta valon lankeaminen tyssäsi reunatiiliin, joten pilasterit piti purkaa ja leventää vielä yhdellä laudalla jolloin valo heijastui nätisti pilasterista alaspäin.
Tästä kuvakulmasta me itse usein taloa nähdään, kun ajamme ajotieltä pihaan.
Tämä kuva on otettu multakasan päältä, tai tällä hetkellä pulkkamäen! Käytin kuvaamisessa yöllistä muotokuvaa ja tietysti jalustaa, muuten kuvat eivät olisi onnistuneet. Vaatii aika vakaata kättä! Nytkin alkoi sormet kipristelemään pakkasesta, joten tällä kertaa ei enempää kuvia.
Mies on tyytyväinen kun pääsisäänkäynti valmistui sopivasti jouluksi. Vain kodinhoitohuoneen sisäänkäynti jäi kesken, mutta kuka sitä katsoo?! 🙂 Tästä on hyvä jatkaa ensi vuonna!
Avainsanat: julkisivu, Kannustalo, pihatyöt, valaistus
Tytöt olivat odottaneet jo monta päivää milloin haetaan kuusi ja päästään koristelemaan sitä! Eilen vihdoin lähdimme kuusikaupoille ensimmäisenä kysymyksenä että mikä on tiedän korkein kuusi? Sillä kriteerillä löysimme meille sopivimman kuusen, jonka tähti kohoaa 3,6 metriin. Juuri sopiva tilavaan porrasaulaamme. Kuusen piti antaa sulaa yön yli ja tänään aamulla pääsimme lasten kanssa koristelu puuhiin.
Työnjako on meillä aina selvää. Isäntä laittaa latvatähden ja valot. Lapset laittavat alaoksille koristeet (isän nostamana myös ylemmäs) ja äiti saa laittaa kaikki lasiset koristeet yläoksille. Aikaisempina vuosia on tehnyt tiukkaa olla puuttumatta siihen mihin lapset koristeita laittavat mutta nyt keskityin kuvaamiseen ja pystyin pitämään näpit erossa. Kuusesta pitää nähdä että sitä on myös lapset koristellut.
Näiden kuvien myötä toivotan kaikille oikein hyvää joulua!
Avainsanat: elämää uudessa Kodissa, joulu, sisustus
Päätin tänä vuonna (mieheni toiveesta) yrittää imellettyä perunalaatikkoa. Viime jouluna tein elämäni ensimmäiset laatikot ja sillä virheellä että käytin aivan liian vähän siirappia (tähän kyseiseen perunalaatikkoon ei tule muuten siirappia!). Nyt päätin kokeilla taas. Meille kun tulee jouluna 17 henkeä aattona syömään ja joulua viettämään. Ihka ensimmäinen joulu uudessa kodissa ja isolle porukalle emännöiden. Tein edellispäivänä lanttulaatikkoa (6kg lanttua), porkkanalaatikkoa (3kg porkkanaa) jotka pakastin raakana ja eilen aloitin imelletyn perunalaatikon (4kg perunaa) valmistuksen. Ensin perehdyin lajin saloihin netissä. Löysin mahtavan ohjeen jonka haluan jakaa kanssanne. Tämän kyseisen ohjeen laatija Matti Viikari tuntuu oikein alan ekspertiltä, sen verran tietoa tuntuu olevan. Olen nimittäin kuullut että imelletyn perunalaatikon tekeminen on monilla työn ja tuskan takana ja harvoin onnistuvat siinä. Imellyttäminen kun tuntuu olevan varsinaista tähtitiedettä tai ainakin salatiedettä. Mutta näillä ohjeilla onnistut varmasti, koska minäkin onnistuin ensikertailaisena!
Helppoa kun noudattaa ohjeita. Tein itse ohjeen tuplana eli 4kg perunoista ja värikoodin punainen (todella tärkkelyspitoista perunaa jolla olisi hyvin voinut kiinnittää vaikka tauluja). Keitin perunat kuorineen ja kuorein ne heti kuumina patakinnasta apuna käyttäen. Lisäsin vehnäjauhot ja hieman keitinlientä ja laitoin kattilan uuniin (kansi päällä) koko yöksi tai lähes 12 tuntia. Yllätys yllätys odotti uunissa aamulla kun ihme oli tapahtunut ja peruna oli imeltynyt! Muuttunut löysemmäksi ja tummemmaksi. Lisäsin ohjeen mukaan suolat, voin ja maidon. Kaadoin vuodeltuihin vuokiin ja pakastin raakana. Yhden oli tietysti paistettava kokeeksi, että olenko onnistunut tässä. Ensimmäinen tunti uunissa ilman kantta 175 astetta ja seuraavat kaksi 150 astetta kansi raollaan.
Päivällisellä makutuomarina toimi hämäläisiä sukujuuria oleva mieheni ja lapset. Maku oli juuri oikea – täydellinen! Imeltyminen täydellistä! Ainoana miinuksena kuulemma se että perunaan oli jäänyt pieniä klontteja. Olisi ilmeisesti kannattanut vielä käydä läpi puisella nuijalla/survimella eikä sellaisella rautaisella reikäisellä. Sitten olisi ollut samettista! Ensi kerralla sitten! Ei kai sitä heti ensimmäisellä kerralla voi täydellisesti onnistua! 🙂
Kannattaa kokeilla näillä ohjeilla! Imeltyminen ja oikea maku taattu!
Tässä siis tämä ohje: Matti Viikarin Perinteinen hämäläinen imelletty perunalaatikko eli tuuvinki sivuilta Kotikokki.net:
”Raaka aineet:
2 kg jauhoisia perunoita (lajike esim. pito tai muu punaiseksi koodattu lajike)
50g voita
4-6 rkl vehnäjauhoja
2tl suolaa
8dl maitoa
Keitä perunat kypsiksi kuorineen suolattomassa vedessä. Kuori kypsät perunat kuumina.
Survo ne (tai soseuta hyvin varovasti vaikka sähkövatkaimella) ja lisää jäähtyneeseen (< 75 ˚C) soseeseen vehnäjauhot. Jos survos on kovin kuiva, lisää joukkoon jäähtynyttä (< 75 ˚C) keitinvettä.
Anna survoksen imeltyä lämpimässä paikassa kannen alla vähintään 3-5 tuntia, mieluummin vaikka koko yön. Pidä huolta siitä, että seoksen lämpötila on koko imeltymisen ajan yli 50 astetta mutta alle 75 astetta.
Kun seos on löystynyt ja maistuu imelältä, lisää sulatettu voi tai rypsiöljy, maito ja suola. Seoksen sakeuden tulee olla löysän puuron ja tukevan vellin väliltä.
Kaada seos kahteen voideltuun 1,5 litran vuokaan. Kaada vuoat vain reilusti puolilleen, koska perunalaatikko kuohuu herkästi yli. Paista 150-175 asteessa 2-3 tuntia. Mikäli haluat pakastaa laatikon, sen voi tehdä ennen kypsennystä ja paistaa vasta sulatuksen jälkeen.
Huomioitani useimpien muiden imelletyn perunalaatikon ohjeiden puutteista:
Suurin osa imelletyn perunalaatikon ohjeista on harhaanjohtavia tai suorastaan virheellisiä. Hämäläisen maalaistalon poikana pidän niiden esittämistä suorastaan vanhan ruokakulttuurin häväistyksenä, koska niissä on niin täydellisesti unohdettu perinteet ja pilataan imellyksen onnistumisen mahdollisuudet.
Vain harvoin kerrotaan, että imellyksen edellytys on oikeanlainen perunalajike, sen pitää olla jauhoinen eli tärkkelyspitoinen. Useissa kaupoissa on käytössä perunapussien värikoodi, ja niissä jauhoiset perunat ovat merkitty punaisella. Oikea lajikekaan ei kelpaa edes heti syksyllä perunannoston aikaan, vaan aikaisistaan vasta syystalvella. Kiinteistä perunoista saa taitavakin kokki usein aikaan vain liisteriä, joka ei imelly. Tätä sitten yritetään korjata lisäämällä sekaan siirappia, mutta silloin on jo ruoka menetetty. [/p] [/p] Eri perunalajikkeiden tärkkelyspitoisuus voi olla vaikka seuraava: Pito 19,9 %, Suvi 18,9 %, Puikula 18,5 %, Hertha 17,2 %, Sabina 17,2 %, Lady Claire 17,0 %, Kulta 17,0 %, Satu 16,9 %, Rekord 16,9 %, Van Gogh 16,8 %, Fontane 16,5 %, Felsina 16,5 %, Matilda 16,1 %, Redstar 16,0 %, Gloria 15,8 %, Sini 15,7 %, Rosamunda 15,7 % …. Viljelyolosuhteilla on kuitenkin suurta merkitystä tärkkelyspitoisuuteenkin.
Monissa ohjeissa neuvotaan lisäämään rasva jo soseutuksen aikaan. Tässä ei ole vähintäkään järkeä. Imeltyminen ei kaipaa rasvaa, ja rasva vaan hapettuu suotta lämpimässä soseessa.
Usein erittäin paha puute on imellyksen ohjeissa. Monesti sanotaan vain, että jätetään sose lämpimään paikkaan. Useimmat nykyihmiset kuvittelevan tuollaiset 30 astetta olevan lämpimän paikan, mutta siinä lämpötilassa sose ennemmin pilaantuu kuin imeltyy. Imeltymisessä perunan tärkkelys hajoaa sokereiksi, ja prosessissa tarvittava amylaasi -niminen entsyymi tulee soseeseen lisättävästä viljasta. Amylaasia on viljassa kahta muotoa. Amylaasin beta -muodon toiminnan optimilämpötila on noin 62 – 65 astetta ja alfa -muodon noin 72 – 75 astetta. Molemmat hajottavat tärkkelystä sokereiksi, mutta hiukan erilaisiksi, ja molempien toimintaa tarvitaan. Itse imellytän sosetta sähköhellan uunissa n. 55 asteen lämpötilassa ja valvon lisäksi soseen lämpötilaa sähköisellä kinkunpaistomittarilla. Sosetta on hyvä sekoittaa imeltymisen aikana ja jauhojakin voi lisätä. Imeltynyt sose löystyy hyvin huomattavasti ja maistuu imelältä.
Paistaminen on jo helppo juttu, pitkään ja miedolla lämmöllä, jolloin vellimäinen seos valmistuu herkulliseksi perunatuuvingiksi.”
Avainsanat: elämää uudessa Kodissa, imelletty perunalaatikko, joulu, ruuanlaitto
