Mårbackan serkku
Heipä hei!
Tiedätte varmaan Mårbackan? Tämän vanhan ruotsalaisen pelargonia (=pelagoni, pelakuu jne.) lajikkeen?
Lähdin metsästämään sitä, mutta en onnistunut löytämään. Ei näkynyt ainakaan meidän seudulla. Mutta vastaan tuli hänen suomalainen serkkunsa, nimeä en muista (koska olen huono nimissä) mutta läpi meni kuin vanha raha. Lähti torilta mukaani.
Aivan samanlainen tuo ei ole. Istuttaessa (noin kuukausi sitten) oli mielestäni kukinnot pitkä vartisempia ja näytti erehdyttävästi Mårbackalta. Nyt tuntuu että kukka olisi jotenkin madaltunut. Toivottavasti uudet nuput jotka ovat avautumassa ”nostaisi” kukkaa taas Målbackan tasolle. Toivossa on hyvä elää. Kauniita ovat silti. Kukat ovat parvekelaatikoissa sisäänkäynnin molemmin puolin ikkunan alla.
Kotona vielä asuessani en voinut käsittää miten äitini aina halusi kesäkukiksi pelargoneja. Ajattelin että ovat ihan mummo-kukkia. Nyt en enää muita huolisi. Ne ovat ihania – meillä on niitä kolmessa eri värissä; tumman pinkkinä, vaaleanpunaisena ja lohen puhaisena.
Ajattelin että yrittäisin pitää ne talven yli. Onko teillä kokemusta pelargonioiden talvehtimesesta? Torikauppias sanoi minulle että johonkin viileään kesähuoneeseen tai verstaaseen noin 6-10 asteeseen niukalla kastelulla, ei lannoitetta. Keväällä uudet mullaat ja siistiminen. Ajattelin kokeilla mahtavatko elää.
Sitten muutama kuva häistä missä saimme olla vieraina viime viikonloppuna. Hääpaikka oli tunnelmainen maalaismiljöö, jossa lapsille oli keksitty paljon kivaa tekemistä mm. ratsastusta ja poniajelua. Napsin tytöistä muutaman kuvan kännykällä.
Kuullaan taas,
Sanna
Minulla oli nyt ensimmäistä kertaa pelargoniat talven yli kuistilla eivätkä menneet miksikään! Kastelin kerran pari viikossa aika niukalti ja pysyivät hengissä hienosti ja heti kun lämpimät ilmat alkoi, ne puhkesi kukkaan 🙂 Ovat koko kesän olleet kivasti kukassa. Ainoa ”ongelma” minkä huomasin oli pitkät varret, kun kasvi haki valoa keväällä, siihen auttoi latvominen ja se auttaa myös versomiseen. Mietiskelin äsken että olisikohan kuistilla 10-15 astetta lämmintä riippuen ulkolämpötilasta. Ja on myönnettävä että kukat ovat vieläkin alkuperäisissä purkeissaan… hyi minua, taidan laittaa ne huomenna multaan 🙂
Tässä linkki kivaan blogiin jonka Riina on tykästynyt kovasti pelargonioihin 🙂
http://versojavaahteramaelta.blogspot.fi/
Ps. Olen aina inhonnut pelargonioiden tuoksua… Lapsena muistan kun kuisti aina tuoksui pelargonioilta 🙂
Itsekin pidin niitä joskus ”mummokukkina”, mutta ovat kyllä aivan ihania, lajeja on monta ja ovat niin kauniita ja kestäviäkin 🙂
Kiitos Taru vinkeistä! Kävin jo sivuilla! Pitää vain rohkeasti kokeilla itse – eiköhän se onnistu! Jos ei niin sitten täytyy ostaa uudet taimet! 🙂
Löysin tänne tuolta Tarun kakkublogista, ja kiva blogi sinullakin.:)
Itse olen nyt useamman vuoden talvettanut pelargoniat. Meidän piha koostuu kahdesta tontista ja toisessa on vanha puulämmitteinen ”mummonmökki”. Sinne vien aina kaikki valoa tarvitsevat talvetettavat kukat (pelargoniat, pasuunat jne.). Talvettaminen todellakin kannattaa, kun ei kaupasta saa niin komeita, isoja pelargonioita, mitä nuo useamman vuoden vanhat ovat. Niukka kastelu talven mittaan, jos ollenkaan. Keväällä mullanvaihto ja latvominen. Latvomalla pelargoniat kasvavat taas tuuheiksi, ja samalla saa pistokkaita, mistä saa pelargonioiden määrää lisättyä. Meillä alkaakin olla jo melkoinen määrä pelargoniaruukkuja, kun aina niitä tulee keväällä lisättyä. Ensi keväänä saakin varmaan alkaa jo lahjoittelemaan taimia, ettei mökistä lopu talvetustila kesken.:)
Kiitos vinkeistä Maistuis varmaan sullekin! Aion tehdä myös noin miten neuvoit! Katsotaan ensi vuonna miten niillä kävi! 🙂 Niin ja tervetuloa blogin seuraajaksi!! 🙂