Lomakuvia
Moi!
Meidän perheen yhteinen loma on nyt takanapäin. Haikeana sitä muistelen. Olisimme kovin toivoneet että olisimme voineet viettää pidemmän perheloman. Höh.
Matka meidän asuntovaunulla alkoi ajamalla kohti Ähtäriä. Ajelimme verkkaiseen tahtiin; välillä pysähtyen uimaan ja evästämään vaunuumme sekä ihailemaan esimerkiksi Virtojen kaunista maisemaa.
Olin positiivisesti yllättynyt karavaani elämästä (tämä oli meidän ensimmäinen pidempi reissu meidän Hobbylla), kuinka antoisaa se oli. Mieheni on lapsuutensa retkeillyt kieräen maat ja mannut mutta minulle ja lapsille tämä oli jotain ihan uutta.
Matka sujui rattoisasti ja vaunussa oli kaikki mitä matkan aikana tarvittiin ja tilaa oli riittävästi (oltiinhan me asuttukin kuukausi vaunussa ennen uuden kodin valmistumista). Uni tuli iltaisin silmään kun koko päivän oltiin oltu ulkona ja touhuttu kaikenlaista. Ja mikä parasta – lapset saivat kavereita muista leiriytyjistä!
Ähtärin eläinpuisto oli mieluinen kokemus. Yllätyin siitä kuinka luonnonläheinen eläinpuisto oli – niin kaukana kaikesta kaupallisuudesta. Eläinpuisto oli kuin kaunis metsäpolku eläimien seassa. Paljon kysymyksiä ja ihmeteltävää meidän lapsille.
Pitkä polku vaati välillä huilaamista kärryjen kyydissä.
Päivä eläinpuistossa jälkeen oli ihana uida järvessä ja lapset saivat laskea vesiliukumäkeä. Grillata iltapalaa ja painaa väsyneenä pää tyynyyn.
Seuraavana päivänä kävimme hotelli Mesikämmenen kylpylässä uimassa. Elsa sukelteli matalassa altaassa ilman kellukkeita – eikä mene aikaakaan kun neljävuotiaamme osaa uida.
Pienellä haikeudella jätimme kahden yön jälkeen Ähtärin taaksemme ja matkasimme kohti Tuuria! Alla oleva kuva on sieltä.
Pakolliset tarpeet ostimme Keskisiltä (siellä ei olisi kauempaa jaksanut ollakaan), koska ulkona oli mitä kaunein kesäsää. Tummia pilviä siellä täällä, mutta erittäin kuuma! Eikä satanut koko aikana, kun olimme Tuurissa.
Tuurin kahden päivän reissun pelasti Miljoona Tivoli. Sinne pääsi lapsemme ilmaiseksi sisään (alle 13v.) ja koko päivä siellä hurahtikin. Mieheni osti pari lippua ja kävi kokeilemassa kestääkö maha kieputusta. Hyvin kuulemma kesti.
Lapset tietysti tykkäsivät Tivolista. Mutta saderintaman lähestyessä pakkasimme tavaramme ja suuntasimme Keski-Suomeen. Caravan lehteä selaillessamme seuraavaksi leirintäpaikaksi valikoitui Hietasaaren leirintäalue Uuraisissa!
Seuraavat kuvat ovat sieltä.
Paikka oli kovia kokenut kolmen vuoden takaisessa Veera myrskyssä, mutta upeasti uudelleen rakennettu talkoo voimin.
Paikka oli mitä rauhallisin ja lapsiystävällisin. Leirintäalueella oli kaikkea uutta kokeiltavaa. Saimme vapaasti käyttää polkuvenettä, soutupaattia, leikkipuistoa, kalastaa ja uida. Viereisestä metsästä poimimme mustikoita piirakkaan. Piirakka kyhättiin niistä tarvikkeista mitä kaapista löytyi (kananmuna ostettiin leirintäalueen leipurilta, jolta sai muuten ostaa aamulla tuoreet leivät, sämpylät, munkit ja pullat – nam!).
Lapset innostuivat onginnasta! Isä väänsi matojen puuttuessa taikinasta kaloille syötit ja saatiinhan me muutama särki-sinttikin – mutta ei syötäväksi asti.
Laitan tähän loppuun vielä ohjeen Mustikkapiirakkaan, jonka valmistin vaunussa. Lapset poimivat siihen itse siis mustikat.
Ohje ei vaadi sähkövatkainta (sitä ei olisi nimittäin ollut) ja valmistus oli nopeaa ja helppoa. Sopivaa retkiherkuksi!
Tästä reissusta jäi ihania muistoja ja ensi vuonna otetaan uusiksi – vielä pidemmällä kaavalla!
p.s Muistathan että House of Elliottin koruarvontaan on vielä NELJÄ päivää aikaa osallistua, joten
Kesäterkuin,
Sanna
